Konjakki on tisle, jolla on pitkä ja arvostettu historia. Se valmistetaan rypäleviinistä tislaamalla, minkä jälkeen juoma kypsyy tammitynnyreissä, joissa sen maku pyöristyy ja saa monikerroksisia sävyjä. Perinteisesti konjakki yhdistetään Ranskan Cognacin alueeseen, ja nimitystä saavat käyttää vain siellä tietyllä tavalla valmistetut tisleet. Juoman luonteessa korostuvat usein kuivattujen hedelmien, vaniljan, paahteisen puun, mausteiden ja toisinaan kukkaisten sävyjen kaltaiset aromit.
Konjakin juuret ulottuvat 1600-luvulle, jolloin alueen viinejä alettiin tislaamaan paremman säilyvyyden ja kuljetettavuuden vuoksi. Ajan myötä huomattiin, että tynnyrikypsytys teki juomasta huomattavasti kiinnostavamman kuin alkuperäisestä tisleestä. Nykyään konjakkia valmistetaan tarkoin määritellyistä rypälelajikkeista, joista Ugni Blanc on yleisin, ja valmistus perustuu kaksinkertaiseen tislaamiseen kuparipannuissa.
Konjakista on useita tyylejä, jotka eroavat toisistaan ennen kaikkea kypsytysajan perusteella. VS-konjakin nuorekkaassa profiilissa korostuu usein raikkaus ja hedelmäisyys, VSOP:ssa rakenne on pehmeämpi ja maussa on enemmän mausteisuutta ja tammea, kun taas XO-konjakkien sävyissä näkyy jo selvästi pidemmän kypsytyksen tuoma syvyys ja hienostuneisuus. Näiden lisäksi on myös muita ikäluokituksia ja yksittäisiä talojen tyylejä, jotka voivat vaihdella raikkaasta ja elegantista täyteläiseen ja runsaan aromaattiseen.
Konjakki eroaa monista muista väkevistä juomista siinä, että sen lähtökohtana on viinistä tehty tisle, ei esimerkiksi viljasta tai sokeriruokomehusta valmistettu alkoholipohja. Tämä näkyy usein juoman hienostuneessa happorakenteessa ja hedelmäisessä perusluonteessa. Verrattuna esimerkiksi viskiin konjakki on usein pehmeämpi ja pyöreämpi, ja verrattuna rommiin sen aromimaailma painottuu enemmän rypäleeseen, tammeen ja kuivattuihin hedelmiin kuin makeaan tai trooppiseen profiiliin.
Ruokapöydässä konjakki toimii hyvin esimerkiksi tumman suklaan, pähkinöiden, crème brûléen, sinihomejuuston ja foie gras’n kanssa. Se sopii myös jälkiruokien rinnalle, etenkin silloin kun niissä on karamellia, kahvia tai kuivattuja hedelmiä. Moni nauttii konjakkia myös sellaisenaan aterian päätteeksi, jolloin sen aromit avautuvat rauhassa lasissa. Tarjoilulämpötila kannattaa pitää maltillisena, sillä liian lämmin lasi korostaa alkoholia ja peittää hienovaraisempia sävyjä.