Jälkiruokaviini on viini, jonka makeus ja usein myös runsas aromikkuus on suunniteltu toimimaan yhdessä makeiden ruokien kanssa. Se ei ole oma tarkasti rajattu viinityylinsä, vaan laaja joukko viinejä, joita yhdistää kyky tasapainottaa sokeria, hapokkuutta ja joskus myös alkoholin lämpöä. Hyvin tehty jälkiruokaviini voi tuntua yhtä aikaa täyteläiseltä, raikkaalta ja pitkäaromiselta.
Jälkiruokaviinien historia ulottuu pitkälle Euroopan viinialueille, missä makeita viinejä alettiin valmistaa etenkin alueilla, joilla rypäleet kypsyivät hyvin tai joissa haluttiin säilyttää rypäleiden luonnollista sokeria. Makeita viinejä syntyi myös käytännön tarpeesta: korkea sokeripitoisuus auttoi viiniä säilymään paremmin ennen nykyisiä viininvalmistusmenetelmiä. Monista kuuluisista jälkiruokaviinityyleistä on tullut osa klassista ruokakulttuuria, ja ne ovat yhä tärkeä osa monien maiden viiniperinnettä.
Jälkiruokaviinejä on useita eri tyylejä. Osa valmistetaan myöhään korjatuista, erittäin kypsistä rypäleistä, joissa sokeria on kertynyt runsaasti. Toiset tehdään jalohomeen avulla, kuten Sauternes-tyylisissä viineissä, joissa rypäleiden maku tiivistyy ja saa hunajaisia, aprikoosisia ja mausteisia sävyjä. On myös jääviinejä, joissa rypäleet poimitaan pakkasessa ja puristetaan jäisinä, jolloin saadaan hyvin tiivis ja hapokas makea viini. Lisäksi makeita väkevöityjä viinejä, kuten portviinejä ja madeiroja, pidetään usein jälkiruokaviinien joukossa, vaikka niiden tyyli poikkeaa tavallisista pöytäviineistä.
Jälkiruokaviini eroaa tavallisista viineistä ennen kaikkea makeuden, rakenteen ja usein myös intensiteetin osalta. Siinä missä kuivat valko- tai punaviinit korostavat hapokkuutta, tanniineja tai mineraalisuutta, jälkiruokaviinissä makeus on olennainen osa kokonaisuutta. Tärkeää on kuitenkin tasapaino: liian makea viini ilman riittävää hapokkuutta voi tuntua raskaalta, kun taas hyvä jälkiruokaviini säilyttää ryhdikkyytensä ja maistuu elävältä myös ruokapöydässä.
Ruokaparina jälkiruokaviini toimii luontevasti monenlaisten makeiden annosten kanssa, mutta myös suolaisten ja voimakkaiden makujen rinnalla. Se sopii erityisen hyvin hedelmäisten jälkiruokien, vaniljaisen leivonnan, kinuskin, pähkinöiden ja juustojen kanssa. Klassinen yhdistelmä on sinihomejuusto ja makea viini, sillä suolaisuus ja voimakas aromikkuus tasapainottuvat kauniisti. Myös esimerkiksi omenapiirakka, crème brûlée, suklaa, marjaiset leivonnaiset ja pähkinäiset kakut ovat luontevia pareja, kun viinin makeus ja hapokkuus tukevat jälkiruoan rakennetta.
Jälkiruokaviiniä valitessa kannattaa miettiä, että viinin olisi yleensä hyvä olla makeampi kuin itse jälkiruoan. Muuten viini voi maistua helposti ohuelta tai kirpeältä. Samalla kannattaa huomioida jälkiruoan makumaailma: sitruksiset ja raikkaat jälkiruoat kaipaavat usein hapokkaampaa viiniä, kun taas täyteläiset, kermaiset tai karamelliset jälkiruoat kestävät runsasta ja syvempää makeutta. Näin jälkiruokaviini pääsee oikeuksiinsa osana ateriaa eikä jää vain makean ruoan taustalle.