Champagne Blanc de Noirs on samppanja, joka valmistetaan tummakuorisista rypäleistä, tavallisimmin Pinot Noirista ja Pinot Meunierista. Nimensä mukaisesti se on “valkoinen mustista rypäleistä”, eli viini on vaalea, vaikka raaka-aineena käytetään punaisia lajikkeita. Värin kannalta ratkaisevaa on se, että mehu erotetaan rypäleiden kuorista nopeasti, jotta viini säilyy kirkkaana ja hennon vaaleana.
Tyyli tunnetaan usein ryhdikkäästä rakenteestaan, runsaammasta suutuntumasta ja punaisen hedelmän sävyistä. Siinä missä Chardonnay-pohjaiset samppanjat ovat usein hienostuneen sitruksisia, Blanc de Noirsissa korostuvat kypsä omena, päärynä, punaherukka, metsämarjat ja joskus kevyen paahteiset tai mausteiset vivahteet. Alueesta, vuosikerrasta ja valmistustavasta riippuen tyyli voi olla hyvin eri luonteinen: osa on rehevämpiä ja täyteläisempiä, osa taas tarkkarakenteisia ja kuivempia.
Champagnen historiassa Blanc de Noirs liittyy erityisesti siihen, että Champagnen alueen perinteiset lajikkeet olivat pitkään juuri tummakuorisia. Ennen kuin valkoviinin tekeminen valkoisista lajikkeista vakiintui laajasti, alueen samppanjat tehtiin usein Pinot Noirista, Pinot Meunierista ja joskus pienessä määrin muista lajikkeista. Nykyään Blanc de Noirs on oma tunnistettava tyylinsä, joka korostaa alueen perinteistä rypälepohjaa ja tarjoaa vastapainon raikkaammille, kevyemmille samppanjatyyleille.
Blanc de Noirs eroaa muista samppanjoista erityisesti rakenteensa ja aromiprofiilinsa puolesta. Chardonnay tuo usein eleganssia, sitrusta ja kukkaisuutta, kun taas Blanc de Noirsissa on tavallisesti enemmän vartaloa, syvyyttä ja hedelmäisyyttä. Rosé-samppanjasta se eroaa siinä, ettei siihen tavoitella punaisten marjojen väriä tai maseroitua sävyä samalla tavalla, vaan painopiste on valkoisessa, selkeässä samppanjassa, jossa tummien rypäleiden luonne näkyy maussa eikä värissä.
Ruokapöydässä Champagne Blanc de Noirs toimii hyvin monenlaisten annosten kanssa. Sen rakenne ja hedelmäisyys sopivat erityisen hyvin vaalealle lihalle, siipikarjalle, sieniruoille, paistetulle kalalle ja täyteläisemmille alkupaloille. Se kestää myös suolaisempia ja umamisempia makuja, kuten kinkkua, juustoja tai lihapiirakoita. Kuivemmat versiot toimivat hyvin aperitiivina, kun taas hieman kypsemmät ja leveämmät tyylit voivat seurata ateriaa pidemmällekin.
Palvelussa Blanc de Noirs maistuu usein hieman viileänä, jotta sen rakenne pysyy napakkana ja aromit selkeinä. Liian kylmänä se voi tuntua sulkeutuneelta, mutta sopivasti jäähdytettynä se avautuu hyvin ja näyttää sekä raikkautensa että täyteläisyytensä. Tämä tekee siitä kiinnostavan vaihtoehdon niille, jotka hakevat samppanjalta hieman enemmän syvyyttä ja ruokapöytään sopivaa rakennetta.