Antonios Askitis

Olen ravintola-alan kasvatti. Isäni vei minut ProWeiniin jo yli 20 vuotta sitten. Rehellisesti sanottuna: aluksi lähdin mukaan vain ryyppäämään. Mutta jossain vaiheessa tuli vastaan se yksi viini, joka todella kosketti minua. Kysyin: "Mitä tämä on?" Ja kun vastapuoleni alkoi selittää, tunsin heti: siellä, mistä tämä tulee, on paljon muutakin löydettävää.

Sen jälkeen ryhdyin yrittäjäksi yhdessä kokkiystäväni kanssa ja pyöritimme paikkaa kymmenen vuotta – nykyään suuntausta kutsuttaisiin varmaan nimellä ”casual fine dining”. Paikan nimi oli D'VINE, ja sillä oli 15 Gault&Millau-pistettä. Siinä rinnalla kouluttauduin sommelieriksi. Viinilistamme kasvoi nopeasti yli 500 nimikkeeseen, eikä ensimmäisiä tunnustuksia tarvinnut odottaa kauan. Tuona aikana suoritin myös harjoittelun Christian Baun luona (3 tähteä) – silloinen pääsommelier on todella hyvä homie minulle.

Viini on minulle kuin musiikkia. Maailmamme on niin monipuolinen – aivan kuten levyhylly. Tulen alun perin hiphopin maailmasta, mutta nykyään olen genrerajoista vapaa. Hyvä musiikki on hyvää musiikkia – piste. Ja sama pätee viiniin. En sulkeudu miltään, maistelen mielelläni ja löydän jatkuvasti uutta. Mikään ei tarvitse hypeä, jos se on yksinkertaisesti hyvää.

Sommelierin rooli on minulle selvä: me olemme oppaita. Autamme ihmisiä maistamaan jotain hyvää – ihannetapauksessa yhdessä ruoan kanssa. Mistä en pidä lainkaan, on joidenkin kollegoiden ylimielinen käytös. Sillä he rakentavat muureja ovien sijaan. Minä haluan innostaa. Sanoa ihmisille: ”Hei, se on vain viiniä – ei tarvitse pelätä!” Näen itseni ovenavaajana tähän monimutkaiseen mutta kauniiseen maailmaan.

Ja kyllä: hyvä sommelier tekee myyntiä – yleensä yhden illan tärkeimmistä osuuksista. Mutta paljon enemmän kuin sitä: me olemme isäntiä. Voimme sitouttaa vieraita, kertoa tarinoita, luoda muistoja. Se ei ole vain tärkeää – se on lahja. Ja juuri siksi rakastan tätä työtä.