Absintti on voimakas, aromaattinen yrttitisle, joka tunnetaan erityisesti vihreästä väristään ja tunnistettavasta aniksen, fenkolin ja koiruohon yhdistelmästä. Juoman luonne vaihtelee paljon valmistustavan ja raaka-aineiden mukaan: osa absinteista on kirkkaampia ja kuivempia, osa taas täyteläisempiä ja mausteisempia. Tyypillinen alkoholipitoisuus on korkea, ja juuri siksi absintti tarjoillaan usein pienissä määrissä ja laimennetaan vedellä, jolloin sen aromit avautuvat pehmeämmin.
Absintin juuret ulottuvat 1700- ja 1800-luvun Eurooppaan, erityisesti Sveitsiin ja Ranskaan, jossa siitä tuli suosittu taiteilijoiden, kirjailijoiden ja kahvilakulttuurin piirissä. Juomaan liittyy vahva historiallinen tarina ja runsaasti myyttejä, joista tunnetuin koskee sen väitettyä hallusinogeenisuutta. Todellisuudessa absintin luonnetta selittää enemmän sen yrttinen koostumus ja korkea alkoholipitoisuus kuin mikään erityinen ”mystinen” vaikutus. Nykyabsintit valmistetaan säädellysti, ja niiden makuprofiili on usein tasapainoisempi kuin vanhoissa maineissa annetaan ymmärtää.
Absinttia on useita tyylejä. Perinteinen vihreä absintti saa värinsä yrteistä jälkivärjäyksen kautta, kun taas valkoinen tai ”blanche” absintti on kirkas ja usein hieman suoraviivaisempi maultaan. Lisäksi on olemassa modernimpia tulkintoja, joissa korostuvat eri tavoin aniksen makeus, yrttisyys, sitruksisuus tai jopa mausteisemmat sävyt. Erot valmistuksessa, käytetyissä kasveissa ja tislausmenetelmissä näkyvät selvästi lopputuloksessa, joten absintti ei ole yksi yhtenäinen maku vaan laaja perhe erilaisia tisleitä.
Absintti eroaa monista muista väkevistä alkoholijuomista siinä, että sen makumaailma rakentuu ennen kaikkea yrttien ympärille eikä esimerkiksi hedelmien, viljan tai kypsytyksen. Se ei ole makea likööri, vaikka aniksen vaikutelma voi antaa hieman pehmeän ja pyöreän ensivaikutelman. Juoman perinteinen tarjoilutapa, jossa kylmä vesi vapauttaa aromeja ja muuttaa juoman sameaksi, on osa sen ainutlaatuista kulttuuria ja tekee siitä helposti tunnistettavan muiden tisleiden joukossa.
Ruokaparina absintti toimii parhaiten sellaisten makujen kanssa, jotka kestävät sen voimakkuuden mutta eivät kilpaile liikaa yrttisyyden kanssa. Sitä voidaan yhdistää esimerkiksi ankeriaan, rasvaisen kalan, sieniruokien tai voimakkaiden juustojen kanssa, mutta usein se nautitaan myös sellaisenaan, pienenä jälkiruoka- tai aperitiivimaisena hetkenä. Suklaan, erityisesti tumman suklaan, sekä sitruksisten jälkiruokien kanssa absintin lakritsinen ja yrttinen luonne voi korostua kiinnostavalla tavalla.
Absinttia valitessa moni kiinnittää huomiota siihen, millaisessa roolissa juoma tulee tarjoiluun: halutaanko klassinen, vahvasti aniksinen tyyli vai kuivempi ja yrttisempi tulkinta. Myös värin kirkkaus, tislauksen puhtaus ja yrttien tasapaino kertovat paljon juoman tyylistä. Absintti on parhaimmillaan juoma, jossa historia, aromikkuus ja huolellinen valmistus näkyvät yhtä aikaa.